Jari

Jari

”Periksi ei anneta”


Kun synnyin, oli maailma kovin erilainen. Ympäristötietous oli nykyiseen verrattuna lapsen kengissä.
Turvallisuus monella saralla oli kehittymässä. Autoissa ei ollut niskatukia, turvavöitä ei ollut pakollista
käyttää, kypäräpakosta puhumattakaan.

Taloudellisesti ihmiset elivät tasa-arvoisempaa aikaa. Vähävaraisia oli kaikkien perheet. Silti uskottiin
tulevaisuuteen, rakennettiin omakotitaloja, vaikka tulot olivat varsin vähäiset ja korot korkealla. Kavereita
naapurustossa oli runsaasti. Oppilaita luokassa oli poikkeuksetta 32 henkeä. Tukiopetus tunnettiin jo silloin.
Mitään ei tarvinnut osata, opettajat opettivat juurta jaksaen ja eriyttivät opetustaan samanaikaisesti
tunnilla.

Ruoka tehtiin suurimmalta osin itse, valmisruokia, kun ei ollut. Vaatteita kierrätettiin ja vaatteet todella
käytettiin loppuun. Naapurustossa leikittiin erilaisia ulkopelejä, leikittiin sotaa ja välillä tapeltiin oikein
kunnolla. Vanhemmilla ei ollut aikaa järjestää harrastuksia tai kuljettaa erilaisiin aktiviteetteihin.

Erilaisista vaikeuksista piti selvitä tavalla tai toisella myös yksin. Koulukiusaamista oli silloinkin. Oli ilkeitä
lapsia, jotka kiusasivat vapaa-ajalla. Näistä asioista piti selvitä yksin tai kavereiden kanssa. Silti muistan
lapsuuteni ja nuoruuteni päällisin puolin onnellisena aikana.

Se, miksi olen tullut, on ympäristön ja kulkemani taipaleen aiheuttamaa. Kun mitään ei ole koskaan saanut
helpolla, on oppinut toimimaan erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. Valmiudet erilaisiin
kohtaamisiin ovat matkan varrella kehittyneet epäonnistumisten ja onnistumisten myötä.

Matkani tässä vaiheessa olen Pirkanmaan Sastamalassa asuva yläkoulun rehtori, kuntapoliitikko ja mukana
monessa erilaisessa toiminnassa. Käymäni matka on kuuntelemisen, anteeksiannon ja pienistä asioista
iloitsemisen taidon.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska näen yhteisten asioiden hoitamisena. Samaan aikaan, kuin tietoa on
enemmän, kuin koskaan, jostakin syystä toisen kuunteleminen, kunnioittaminen ja ymmärtäminen on
vähentynyt.

Siksi olen valmis puolustamaan sivistystä ja toisen kunnioittamista. Olen valmis puolustamaan suomalaisia
arvoja. Arvoja, joihin kuuluu muun muassa se, että maassa ollaan maan tavoilla, luontoa ja eläimiä ja
kasvua kunnioitetaan. Asiat hoidetaan yhdessä ja vaikeudet kohdataan yhdessä sekä kaveria ei milloinkaan
jätetä. Näiden arvojen tiedän kantavan myös jatkossa, mitä ikinä eteen tulee!