Olen ehdolla Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi

Rohkea ja suoraselkäinen vaikuttaja Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi!

Jari Andersson on 45-vuotias yläkoulun rehtori, Sastamalan kaupunginvaltuuston jäsen sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja, joka on tullut tunnetuksi suoraselkäisyydestään ja periksiantamattomuudestaan. Hän on rohkeasti edistänyt lasten oikeuksien toteutumista.

Puuttumalla koulumaailmassa tapahtuneisiin epäkohtiin hän on vaikuttanut merkittävästi uuteen, parempaan koululainsäädäntöön. Media on nimennyt Jarin kurirehtoriksi.

Koti ja perhe ovat Jarille tärkeitä – hän korostaa toisista huolehtimista, rajojen asettamista ja välittämisen tärkeyttä. Jari uskoo toimeliaisuuden hyvää tekevään vaikutukseen.

Sastamalasta kotoisin oleva Jari toimii aktiivisesti järjestö- ja maanpuolustustoiminnassa. Vapaa-ajallaan Jari viihtyy urheilun ja kirjallisuuden parissa sekä liikkuu arvostamassaan Suomen luonnossa.

Pirkanmaalaisena vaikuttajana hän on nostanut esiin työllisyyden hoitoon liittyvät epäkohdat. Jari Andersson vaatii valtakunnallista työllisyyden hoidon reformia. Sote-uudistuksessa Jari nostaisi keskiöön IHMISEN ja rakentaisi palvelut ihmisen ympärille.

Erityisesti tässä, monessa mielessä, kiristyvässä ajassa on muistettava se, miksi yhteiskunta on ja miksi me olemme. Yhteiskunta olemme me ja me olemme toisamme varten. Siksi erityisesti juuri nyt on tehtävä kaikkemme, jotta yrityksien toimintaedellytykset huomattavasti paranevat. Vienti on saatava uuteen nousuun. Uusia innovaatioita on synnytettävä. Sosiaalisiin tulonsiirtoihin on saatava kannustava elementti. Kun vienti vetää ja yritykset menestyvät, on ihmisillä työtä ja toimeentulo. Työ on usein myös paras mielenterveyskuntouttaja.

Pirkanmaan Kokoomuksella, sen jokaisella jäsenellä ja erityisesti puheenjohtajalla on tärkeä edunvalvonnan rooli. Pirkanmaa on yksi maakuntiemme menestyjistä! Voi aiheellisesti kysyä, onko meillä kokoomme ja merkitykseemme nähden riittävän suuri rooli valtakunnallisesti. Osaamista ja annettavaa meillä ainakin on. Tahtotilamme on kunnossa yhteiseen tekemiseen. Tässä ajassa tarvitaan jokaista.

Meidän on yhdistettävä voimamme ja kerättävä osaamisemme, jotta maakuntamme on menestyjä jatkossakin.

Olen maltillinen ja pitkäjänteinen kehittäjä. En jätä koskaan asioita kesken tai toisten hoidettavaksi. Ajassa pitää elää ja reagoida muutokseen. Lähes aina on niin, että hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty. Siksi puheenjohtajan on tunnettava omansa. Ihmisiä varten tätä tehdään, tämän vuoksi ihmisten näkemyksiä ja tarpeita on kuunneltava. Kokoomuksen piirihallituksen ja puheenjohtajien työhön on saatava selkeä strateginen ote. Kokoomuksen piirin on oltava aloitteellisempi jatkossa suhteessa paikallisyhdistyksiin. Mitä ikinä tarpeita yhdistyksillä onkaan, on hyvä tietää, että aina on olemassa auttavia käsiä ja mahdollisuus yhteiseen suunnitteluun. 

Piirin tulee aloittaa pikaisesti yhteiset omat puheenjohtajapäivänsä, joissa luodaan vuosittaiset strategiset yhteiset suuntaviivat. Yhteisesti on myös helpompi tehdä vaalityö. Jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Materiaalipohjat, materiaalit ja esimerkiksi uusien ehdokkaiden koulutus kannattaa tehdä yhteisesti. Ainakin apua pitää olla tarjolla, kun sitä kysytään.

Vastakkainasettelun aika on ollut jo vuosia ohi. Kunnilla on edessään mahdollisesti historiansa suurin muutos sote-uudistuksen myötä. Jokainen kunta Pirkanmaalla on tärkeä. Jos keskusseutu voi hyvin, on hyvinvointia luvassa koko Pirkanmaalle. 

Valtakunnallisesti on taisteltava tutkimus- ja kehittämisrahojen puolesta. Yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitus on pidettävä vaikeista ajoista huolimatta korkealla tasolla.  Suomi elää viennistä. Meidän on panostettava tuotekehitykseen ja uusiin innovaatioihin, jotta meillä on sellaisia tuotteita, joita viedä. Repertuaaria tulee kasvattaa.

Summa summarum!

Olen puheenjohtajaehdokkaana siksi, että haluan antaa kaiken tarmoni yhteiseen käyttöön. Yhdessä toimivan hallituksen ja yhdistysten kanssa meidän on mahdollista uusi vaihde toimintaamme. Kovissa liemissä keitettynä paineensietokyky on kasvanut. Pitkäaikaisena suhteellisen suuren yksikön rehtorina ja kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajana yli kymmenen vuotta toimineena on tullut strategista näkyä ja oleellisen havaitsemisen kyky. Luottamus itseen ja omiin joukkoihin on vahva. Olen valmis panostamaan puheenjohtajan toimeen merkittävästi.

PERIKSI EI ANNETA!

Ollaan yhteydessä.

Jari Andersson
jari(a)jariandersson.fi
p. 050 3381609

Elämässä läsnä

Isäni sairastui vuonna 2013 parantumattomaan muistisairauteen. Isä sai asua pitkään omassa kodissaan tuetusti. Viimeiset vuodet hän oli toisten avun varassa kaikissa arjen asioissa. Elin arkea todeksi viimeiset vuoden hänen kanssaan. Viimeisen vajaan kaksi vuotta isäni asui Hopun kallion Taimin tuvassa. 

Hoito oli erinomaista. Kertaakaan isäni ei sanonut haluavansa pois. Koskaan ei puhuttu vanhasta kodista. Uusi koti oli todella koti. Taimin tuvasta huonosti liikkuva isäni vietiin pari kertaa kuussa uimaan. Hän nautti silmin nähden näistä hetkistä ja myös odotti uintimatkoja, koska muutoin hiljainen mies kertoi omatoimisesti sekä ennen, että jälkeen uintimahdollisuuksista. 

Vain vajaa kaksi viikkoa ennen kuolemaansakin hän pääsi uimaan. Isäni kuoli 19.2.2019. Hän osasi kuolla hyvin. Saattovaihe kesti noin viikon. Ennen kuin isäni kuoli, järjestin serkkuni ja Tarja Kopalaisen kanssa isälle viimeisen ehtoollishetken. Isäni ei ollut enää täysin tajuissaan. Kuolema oli jo monella tapaa konkreettisesti liki. 

Kyseinen yhteinen ehtoollishetki virsineen, rukouksineen ehtoollisen viettoineen oli enemmän, kuin pyhä. Uskallan väittää, että kaikki neljä läsnä olevaa oli yhtä siinä kyseisenä hetkenä. Itse asiassa hetki oli koskettavampi, kuin isäni siunaamistilaisuus. Silloin hän oli jo poissa, mutta tuossa yhteisessä, pyhistä pyhimmässä hetkessä oli läsnä ihminen. Pyhä kosketti ja yhteys oli käsin kosketeltavissa. 

Toivon niin itselleni, kuin myös sinulle ennen viimeistä iltahuutoamme samanlaisen hetken. Hetken, jossa läsnäolo ja yhteys on täydellinen. Hetken, jossa pyhä on läsnä. Sen turvaisampaa ja toiveikkaampaa hetkeä en ole iäissäni kokenut.

Hyvän Uuden Vuoden toivotus!

Hyvän Uuden Vuoden toivotus!

Vuosi 2018 on alkanut rauhallisissa merkeissä Sastamalassa. Positiivinen piirre on se, että rakennustöitä on aloitettu monessa uudessa kohteessa. Ikäihmisten palveluasumispalveluita on tulossa lisää vähintään kahteen eri kohteeseen. 

Vaikka rakentaminen on vilkastunut sekä työllisyystilanne parantunut, Sastamalan asukasluku on laskussa. Viime vuonna väki väheni hieman yli 200 asukkaalla. Kaupunkiimme muuttaa noin 700-800 ihmistä. Suunnilleen saman verran muuttaa vuoden aikana pois. Sen sijaan syntyvyyden suhde kuolleisuuteen on ollut epäsuhtainen. Tästä johtuen asukasmäärä laskee arvelujen mukaan myös tulevina vuosina. 

Kunta olemme me ja toimiva kunta tarvitsee hyvän määrän vireitä asukkaita, riittävän hyvät palvelut ja vuoropuhelun eri toimijoiden välillä. Mielestäni Sastamalassa perusasiat ovat kunnossa. Lähipalveluja on saatavilla varsin hyvin. Terveydenhuollon palvelupisteitä on alueellamme kohtuullisesti. Sote-uudistuksen myötä epäilen joidenkin palvelupisteiden sulkeutuvan ja esim. terveydenhuoltopalvelujen osin keskittyvän. Kuitenkin aluesairaalapaikkakuntana palvelujen kirjo voi jopa osin parantua, kun aluesairaalan alueelle saattaa tulla ns. täyden palvelun perusterveydenhuollon yksikkö. 

Se mitä tarvitsemme, on rohkeus tehdä uusia päänavauksia ja rohkeus katsoa muutamaa vuotta kauemmas. Seurakunnalta oli rohkea teko myydä pappilan rakennus. Tämä rohkeus näkyy nyt  täysin peruskorjatussa rakennuksessa, jota voivat kaikki tahtoessaan käydä katsomassa ja varata hyvin monenlaisten tilaisuuksien pitopaikaksi. 

Tästä olisi helppo jatkaa alueen jalostamista. Entä jos pappilan navetan, joka on toiminut museorakennuksena, käyttöä parannettaisiin, tilaa korjattaisiin ja kehitettäisiin yksityisen tahon avulla. Entä jos ajattelisimme rohkeasti ja mahdollistaisimme alueelle uuden syntymisen ja kehittymisen. Olisi hyvä selvittää yhdessä seurakunnan kanssa erilaisia vaihtoehtoja siirtyä 2020-luvulle mahdollisesti uudenlaisten järjestelyjen myötä. Mitäpä, jos kosken sillan pielessä oleva kirjastorakennus palvelisikin jatkossa seurakunnan tarpeita ja seurakuntatalon käyttötarkoitusta voitaisiin laajentaa. Entä jos kaupunki rakentaisikin Pororannan alueelle jotakin aivan uudenlaista julkista tilaa, joka palvelisi kirjastona, informaatio- ja kokoontumiskeskuksena. Rakennuksessa voisi olla osakehuoneistoja ja vaikkapa se kauan kaivattu uimahallikin. Elävä kaupungin keskus takaa hyvän säteilemisen myös kauemmas. 

Kannustan näin vuoden alkaessa jokaista ajattelemaan inan toisin, kuin aina perinteisesti. Suuret innovaatiot syntyvät helpommin, kun antaa ajatuksille tilaa. Aina, kun kohtaamme toisen henkilön, olisi erittäin tärkeätä keskustella ja vaihtaa ajatuksia erityisesti juuri silloin, kuin huomaa toisen ajattelevan isosti eritavoin, kuin itse ajattelee. Hegelin oppien mukaisesti teesin jälkeen tulee antiteesi ja siitä parhaimmillaan seuraa synteesi, joka on vielä enemmän, kuin ensimmäinen ja toinen teesi yhteensä.

Toivotan mitä rohkeinta ja innovatiivisinta vuotta 2018 

Kuntien velvoitteet lisääntyivät, keinot vähenivät

Kuntien velvoitteet lisääntyivät, keinot vähenivät

Jokaisessa Suomen kunnassa odotellaan työmarkkinatuen kuntaosuuksia koskevaa laskua.  Vuoden 2015 alusta työttömyysturvalakia muutettiin kunnan ja valtion rahoitusosuuksien osalta siten, että kunta maksaa työttömyyden perusteella maksetusta työmarkkinatuesta 300 päivän jälkeen 50% ja tuhannen päivän jälkeen 70%. Aikaisemmin maksuvelvoite alkoi 500 työmarkkinatukipäivän jälkeen kuntaosuuden ollessa 50%. Lain työllistymistä edistävistä monialaisista palveluista oli tarkoitus parantaa kuntien mahdollisuuksia työllisyyden hoidossa.

Vuonna 2013 työvoimahallinto muutti toimintatapojaan siten, että kasvokkain palvelu väheni ja työttömät työnhakijat ohjattiin verkko- ja puhelinpalvelujen piiriin. Työvoimahallinnon rakenteelliset uudistukset ovat huolestuttaneet kuntia koko uudistuksen ajan. 

Pirkanmaan reuna-alueilla on vain muutama asiantuntija, jotka käytännössä hoitavat alueen työnhakijoiden palveluja. Koko ajan on työntekijäresurssia siirretty keskusalueelle. Tiedustelen, mitä hyötyjä on saavutettu uudistusten jälkeen. Miten asiakasvirrat ovat kehittyneet ja minkälainen vaikutus uudistuksilla on ollut työttömyyden kestoihin?

Miten nykymuotoinen rakenteellinen uudistus on taannut lakisääteisten tehtävien hoidon? Julkinen työvoima- ja yrityspalvelulaki edellyttää, että työttömille työnhakijoille laaditaan työllistymissuunnitelmat. Kuntien vastuulle siirtyviltä pitkäaikaistyöttömiltä taitaa nuo suunnitelmat puuttua. Useimmille heistä ei viimeisen kahden vuoden aikana ole TE-palveluja tarjottu.  Koko tämä palveluja vaille jääneiden työttömien joukko on nyt siirretty kuntien vastuulle ja kuntien maksettavaksi. 

Kunnille ei siirretty senttiäkään rahaa palveluiden järjestämiseksi. Aktivointiehto asiakkaille säilyi 500 päivässä, vaikka kuntien maksuosuus alkaa 300 päivän jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnilla ei ole mitään keinoa työttömän aktivoitiin. 

Kunnat eivät ole varautuneet tähän muutokseen. Sastamalan kaupunki on jo vuosia järjestänyt työttömille muitakin, kuin lakisääteisiä palveluja. Aktiivisista toimenpiteistä huolimatta maksuosuuden piiriin tuli nyt kerralla yli 100% lisäys. Tämä on kuntatalouden näkökulmasta merkittävä lisämenoerä. Näinä talouden aikoina muutos saattaa katkaista kamelin selän.

Yksi asia ihmetyttää myös. Työvoimahallinnolle on osoitettu korvamerkitty rahoitus +300 päivää työttömänä olleiden palveluiden järjestämiseksi (esim. koulutus, työkokeilut, palkkatuki, jne.). Miten TE-toimisto aikoo hoitaa asiakkaan ohjauksen palveluiden piiriin, kun puuttuu suunnitelmat ja kasvokkain tapahtuva palvelu. Miten auttaa asiakasta, jos häntä ei tapaa tai tee suunnitelmaa? Yksinkertaisesti, TE-hallinto ei tiedä asiakkaittensa tilannetta. Tilanne olisi sama, kuin sisätautiosastolla olisi potilaita, joita lääkäri ei tutkisi. Verkkopalveluiden kautta potilas kertoisi lääkärille oireen. Kukaan ei selvittäisi oireen syytä. 

Toimi on nerokas valtion kannalta. Työttömyyden hoito sanktiomaksuineen on nyt kunnilla. Velvoitteiden täyttämiseen kunnalle ei annettu keinoja eikä rahaa. Henkilöstö sekä palveluiden hankintaan liittyvät taloudelliset resurssit jäivät työvoimahallintoon. Syyllistämättä vähäisimmässäkään määrin TE-hallinnon työntekijöitä, voi operatiiviselta johdolta kysyä, onko tässä unohtunut palvelujen käyttäjä, työtön työnhakija. Hämmästelen, miksi miten on mahdollista, ettei Kuntaliiton edunvalvonta ole tätä merkittävää epäkohtaa nostanut esiin.

Valtakunnallisesti TE-hallinnon uudistustyön vaikutusten arviointi on annettava riippumattomalle selvittäjälle ja nopeasti tehtävä johtopäätökset. Suurin kärsijä TE-hallinnon on juuri palveluja käyttävä työtön. Toisena kärsijänä on veronmaksaja.

Nyt, kun julkisen sektorin rakenteita uudistetaan, olisi eduksi se, että jokainen aamulla töihin mennessään muistaisi, että hän on asiakasta varten, eikä asiakas häntä varten.

Samaan aikaan, kuin normien purku käynnistetään, tulee pikaisesti selvittää nykymuotoisen työvoimahallinnon uudelleen järjestäminen. 

Jari Andersson

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Sastamalan kaupunki

Työttömyyden hoito kunnille, mutta ilman rahoitusapua

Työttömyyden hoito kunnille, mutta ilman rahoitusapua

Jokaisessa Suomen kunnassa odotellaan työmarkkinatuen kuntaosuuksia koskevaa laskua.  Vuoden 2015 alusta työttömyysturvalakia muutettiin kunnan ja valtion rahoitusosuuksien osalta siten, että kunta maksaa työttömyyden perusteella maksetusta työmarkkinatuesta 300 päivän jälkeen 50% ja tuhannen päivän jälkeen 70%. Aikaisemmin maksuvelvoite alkoi 500 työmarkkinatukipäivän jälkeen kuntaosuuden ollessa 50%. Lain työllistymistä edistävistä monialaisista palveluista oli tarkoitus parantaa kuntien mahdollisuuksia työllisyyden hoidossa.

Vuonna 2013 työvoimahallinto muutti toimintatapojaan siten, että kasvokkain palvelu väheni ja työttömät työnhakijat ohjattiin verkko- ja puhelinpalvelujen piiriin. Työvoimahallinnon rakenteelliset uudistukset ovat huolestuttaneet kuntia koko uudistuksen ajan. 

Pirkanmaan reuna-alueilla on vain muutama asiantuntija, jotka käytännössä hoitavat alueen työnhakijoiden palveluja. Koko ajan on työntekijäresurssia siirretty keskusalueelle. Tiedustelen, mitä hyötyjä on saavutettu uudistusten jälkeen. Miten asiakasvirrat ovat kehittyneet ja minkälainen vaikutus uudistuksilla on ollut työttömyyden kestoihin?

Miten nykymuotoinen rakenteellinen uudistus on taannut lakisääteisten tehtävien hoidon? Julkinen työvoima- ja yrityspalvelulaki edellyttää, että työttömille työnhakijoille laaditaan työllistymissuunnitelmat. Kuntien vastuulle siirtyviltä pitkäaikaistyöttömiltä taitaa nuo suunnitelmat puuttua. Useimmille heistä ei viimeisen kahden vuoden aikana ole TE-palveluja tarjottu.  Koko tämä palveluja vaille jääneiden työttömien joukko on nyt siirretty kuntien vastuulle ja kuntien maksettavaksi. 

Kunnille ei siirretty senttiäkään rahaa palveluiden järjestämiseksi. Aktivointiehto asiakkaille säilyi 500 päivässä, vaikka kuntien maksuosuus alkaa 300 päivän jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnilla ei ole mitään keinoa työttömän aktivoitiin. 

Kunnat eivät ole varautuneet tähän muutokseen. Sastamalan kaupunki on jo vuosia järjestänyt työttömille muitakin, kuin lakisääteisiä palveluja. Aktiivisista toimenpiteistä huolimatta maksuosuuden piiriin tuli nyt kerralla yli 100% lisäys. Tämä on kuntatalouden näkökulmasta merkittävä lisämenoerä. Näinä talouden aikoina muutos saattaa katkaista kamelin selän.

Yksi asia ihmetyttää myös. Työvoimahallinnolle on osoitettu korvamerkitty rahoitus +300 päivää työttömänä olleiden palveluiden järjestämiseksi (esim. koulutus, työkokeilut, palkkatuki, jne.). Miten TE-toimisto aikoo hoitaa asiakkaan ohjauksen palveluiden piiriin, kun puuttuu suunnitelmat ja kasvokkain tapahtuva palvelu. Miten auttaa asiakasta, jos häntä ei tapaa tai tee suunnitelmaa? Yksinkertaisesti, TE-hallinto ei tiedä asiakkaittensa tilannetta. Tilanne olisi sama, kuin sisätautiosastolla olisi potilaita, joita lääkäri ei tutkisi. Verkkopalveluiden kautta potilas kertoisi lääkärille oireen. Kukaan ei selvittäisi oireen syytä. 

Toimi on nerokas valtion kannalta. Työttömyyden hoito sanktiomaksuineen on nyt kunnilla. Velvoitteiden täyttämiseen kunnalle ei annettu keinoja eikä rahaa. Henkilöstö sekä palveluiden hankintaan liittyvät taloudelliset resurssit jäivät työvoimahallintoon. Syyllistämättä vähäisimmässäkään määrin TE-hallinnon työntekijöitä, voi operatiiviselta johdolta kysyä, onko tässä unohtunut palvelujen käyttäjä, työtön työnhakija. Hämmästelen, miksi miten on mahdollista, ettei Kuntaliiton edunvalvonta ole tätä merkittävää epäkohtaa nostanut esiin.

Valtakunnallisesti TE-hallinnon uudistustyön vaikutusten arviointi on annettava riippumattomalle selvittäjälle ja nopeasti tehtävä johtopäätökset. Suurin kärsijä TE-hallinnon on juuri palveluja käyttävä työtön. Toisena kärsijänä on veronmaksaja.

Nyt, kun julkisen sektorin rakenteita uudistetaan, olisi eduksi se, että jokainen aamulla töihin mennessään muistaisi, että hän on asiakasta varten, eikä asiakas häntä varten.

Samaan aikaan, kuin normien purku käynnistetään, tulee pikaisesti selvittää nykymuotoisen työvoimahallinnon uudelleen järjestäminen. 

Jari Andersson

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Sastamalan kaupunki

Mihin työvoimahallintoa tarvitaan?

MIHIN TYÖVOIMAHALLINTOA TARVITAAN?

Suomen Kuntaliiton työpoliittisessa ohjelmassa todetaan, että koko yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta työllisyyden parantaminen on keskeisessä asemassa. Pelkällä julkisella työvoimapolitiikalla ei ongelmia pystytä ratkaisemaan, vaan ratkaisevassa roolissa on maamme kilpailukyvyn ja yritystoiminnan toimintaedellytysten vahvistaminen. Kuntien näkökulmasta kuntien elinvoimapolitiikan rooli korostuu.

Tulevien vuosien aikana Suomessa työpolitiikkaan kohdistuu hyvin erilaisia paineita. Työttömyys jatkunee korkealla tasolla, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja samaan aikaan työvoiman rekrytointiongelmat lisääntyvät. Työvoiman kohtaanto-ongelmien ratkaiseminen on entistä tärkeämpää.

Taloudellinen taantuma on aiheuttanut voimakkaan työttömyyden kasvun, johon julkisilla työvoimapalveluilla ei ole kyetty vastaamaan. TE-hallinto käynnisti organisaatiouudistuksen vuonna 2013, jonka seurauksena työttömien työnhakijoiden palvelut siirtyivät verkkoon. Henkilökohtaisen palvelun puute alkoi näkyä työttömyysjaksojen pitkittymisenä ja nyt pari vuotta uudistuksen jälkeen uudistusten vaikutukset näkyvät pitkäaikais- , nuoriso-ja rakennetyöttömyyden  voimakkaana kasvuna. Kenen tehtävä on tässä tilanteessa huolehtia työttömien työnhakijoiden osaamisen ylläpitämisestä? 

Kunnat ovat joutuneet toimimattoman työvoimapolitiikan maksumiehiksi. Vuoden alusta voimaan tulleen työmarkkinatukiuudistuksen tarkoitus oli, että kunnat ottaisivat vastuuta omalta osaltaan pitkäaikaistyöttömien palvelujen järjestämisestä. Nyt on tultu tilanteeseen, että kunta kantaa vastuu, mutta resurssit jäivät TE-hallintoon. Samaan aikaan, kun kuntien vastuuta työttömyysturvan maksuosuuksista laajennettiin, valmisteltiin lakia monialaisen työllistymistä edistävän yhteistyön osalta (ns. TYP-laki). Laki velvoittaa vuoden 2016 alusta jokaista kuntaa kuulumaan TYP-verkostoon. Nähtäväksi jää, onko näissä TYP-verkostoissa resursseja asiakkaiden palveluun TE-toimistoista ja Kelasta?  

Tärkeää on myös uudistaa sosiaaliturvaa työllistymistä ja työmarkkinakelpoisuuden parantamista tukevaksi. Kuntakentässä on ymmärretty pitkäaikaistyöttömyyden tuomat haasteet tulevaisuutta ja elinkeinoelämän tarpeita ajatellen.  Aiempina vuosina panostettiin työllisyyden hoitoon. Nyt näyttää siltä, että odotellaan vuosia, jotta päästään hoitamaan työttömyyttä. Hälyttävää on se, että kuntien työmarkkinatukiosuuksista jo kolmanneksen muodostavat alle 30-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät. 

KAIKELLE ON AIKANSA, NYT ON UUDEN RAKENTEEN AIKA

Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut ovat jo nyt suurelta osin hoidettu ulkopuolisien palveluntuottajien toimesta. TE-hallinto on ostanut asiantuntijat, jotka ovat vastanneet työnhakijoiden henkilökohtaisesta asiakaspalvelusta, työnhakuvalmennuksista ja työnhakijoiden infoista toimipisteissä. Yksityisiltä työnvälitysfirmoilta on ostettu työnvälityspalveluita. Koulutuksen järjestäjiltä on ostettu työvoimakoulutukset, yhteishankintakoulutukset ja kielikurssit jne. Työttömyysetuuden maksajat tutkivat omalta osaltaan työttömyysetuuden maksamisen perusteet. 

Rakenteellinen uudistus ei siis välttämättä ole niin suuri, kuin kuvittelemme. Siirretään työnvälitys yksityisille firmoille. Maksetaan korvaus rekrytointiyrityksille onnistuneiden työnvälitystapahtumien perusteella. Tehdään aktiivisempaa työvoima- ja koulutuspolitiikkaa turvaamalla työttömien työnhakijoiden osaaminen velvoittamalla työnhakijat osallistumaan koulutukseen, jos työttömyys pitkittyy. Siirretään vastuu  koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä sekä maahanmuuttajien kielikoulutuksista Opetus- ja kulttuuriministeriölle/koulutuksen järjestäjille. Koulutuksen järjestäjiä velvoitetaan tekemään tiiviimpää yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tulevien työvoimatarpeiden ennakoimiseksi ja paremman työmarkkinatuntemuksen varmistamiseksi. Vaikeimmin työllistyvien osalta siirretään palveluvastuu kunnille. Työttömyysetuuden maksajat (työttömyyskassat ja Kela) tutkivat työttömyysturvan saamisen edellytykset. Työttömän työnhakijan vastuulle jää aktiivinen työnhaku, oman osaamisen ylläpitäminen ja osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin.

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä selvittää parhaillaan vaikeimmin työllistyvien palveluvastuun siirtämistä kunnille. Kuntakokeilujen käynnistymisen myötä myös resurssien tulee siirtyä valtiolta kunnille.

Rakenteellisia uudistuksia vauhdittaisi se, että julkisesti ja avoimesti tuotaisiin esiin, mitä nykyisen koneiston/systeemin ylläpito maksaa ja mitä sillä rahalla oikeastaan saadaan? Asiaa on tutkittu jo noin 10 vuotta sitten  

ja tulokset työvoimatoimistojen tuottavuudesta olivat jo silloin karua luettavaa. (Lillrank, Paul. 2005. Työhallinnon julkaisu 356: Työvoimatoimiston keskeiset työprosessit ja niiden

tuottavuuden kehittäminen. Helsinki: Työministeriö)  Asiakkaat saivat kuitenkin henkilökohtaisen palvelun ja TE-hallinnon virkailijat osallistuivat asiakkaille suunnattujen palvelujen tuottamiseen. Työttömien työnhakijoiden osaamisesta pidettiin huolta ja koulutuksia oli tarjolla. Mitä siis kustannukset ovat nyt, kun on siirrytty verkkopalveluihin ja ulkopuolisiin palveluntuottajiin?